http://teknoviikko.wordpress.com/1-ops/#comment-23

Ryhmäämme kuuluvat Katariina Alalääkkölä, Maija-Elina Nygård, Reetta Ravelin, Elina Tihinen ja Laura Toikkanen. Opiskelemme taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa Oulun yliopistossa.

Valitsimme aiheeksemme “Luonnontietoa kaikin aistein”, koska haluaisimme tulevaisuuden koulussa enemmissä määrin tuoda esille kokonaisvaltaista oppimista. Ryhmämme on taide- ja taitopainotteisesti orientoitunut, mikä näkyy myös työssämme. Emme siis tyytyneet tarkastelemaan projektiamme vain ja ainoastaan teknologiakasvatuksen näkökulmasta.

Ryhmäämme kuuluvat Katariina Alalääkkölä, Maija-Elina Nygård, Reetta Ravelin, Elina Tihinen ja Laura Toikkanen. Opiskelemme taide- ja taitopainotteisessa luokanopettajakoulutuksessa Oulun yliopistossa.

Valitsimme aiheeksemme “Luonnontietoa kaikin aistein”, koska haluaisimme tulevaisuuden koulussa enemmissä määrin tuoda esille kokonaisvaltaista oppimista. Ryhmämme on taide- ja taitopainotteisesti orientoitunut, mikä näkyy myös työssämme. Emme siis tyytyneet tarkastelemaan projektiamme vain ja ainoastaan teknologiakasvatuksen näkökulmasta.

http://teknoviikko.wordpress.com/1-ops/#comment-23

- Projektin alussa oppilasryhmä jaetaan asiantuntijaryhmiin luokkatilassa pulpettiryhmien mukaan, jolloin ryhmät ovat sosiaalisesti ja emotionaalisesti jo sitoutuneet jossain määrin toisiinsa, ja pystyvät toimimaan yhdessä, jakamaan vastuuta ja tekemään päätöksiä. Ryhmän muodostus on ihan oma juttunsa, jota emme lähde tässä erittelemään. Toimivien ryhmien muodostaminen vaatii opettajalta luokan ja oppilaiden tuntemusta. Ryhmät jaetaan aihepiireittäin huomioiden oppilaiden osaamisalueet, mielenkiinnon kohteet, sekä eriyttäminen.

- Asiantuntijaryhmät (n.4oppilasta/ryhmä) ovat:

Talven: Eläimet, Sää, Kasvit, sekä Vaatteet, pelit ja leikit

Ryhmät kirjoitetaan taululle/tulevaisuuden tekniikalla helposti näkyville ja saataville. Virittävät kuvat ovat hyviä tässä vaiheessa!

Kasviryhmä, sekä Sääryhmä lähtevät tunnin aikana opettajan johdolla retkelle (tähän riittää lyhytkin aika!) lähiympäristöön. Näin mahdollistetaan autenttinen oppimisympäristö. Retkellä tarkkaillaan talven hajuja, ääniä ja visuaalisia ilmiöitä. Opettaja kysyy, ja pyritään saamaan oppilaat itse havainnoimaan ja oivaltamaan.

Eri ryhmillä on kaikilla omat tarkkaavaisen tutkijan tehtävänsä, ja lapset pääsevät itse testaamaan, sekä oivaltamaan. Lähiympäristöstä sääryhmä kerää aineistokseen (lumen äänien ym. aistihavaintojen lisäksi) lunta, josta tutkitaan luokassa lämpötilaa lumen- ja veden olomuodossa jne. Tähän voi tulevaisuudessa olla perinteistä lämpömittaria toimivampia keinoja.  Kasviryhmä kerää talven kasveja kulkiessaan.

Sisälle jääneet Vaateryhmä -ja Eläinryhmä tutkivat talven eläimiä täytettyinä ja kuvista, sekä talvella käytettäviä tekstiilejä. Tutkimuksessa painotetaan syy-seuraussuhteita: MIKSI talvella käytetään villasukkia, eikä nylonia? MIKSI jäniksen turkki muuttuu valkeaksi? Näiden kysymysten kautta päästään maapallon ominaisuuksiin kappaleena avaruudessa, kuten kaltevuuteen ja siitä johtuvaan vuodenaikojen vaihteluun. Tarkoituksena on opetustapa, jossa oppilaiden oma mielenkiinto ja kysymykset vievät opetettavaan ainekseen. Tällöin opetettava aihe liittyy olennaisesti oppilaan omaan kokemusmaailmaan ja opetus on oppilaslähtöistä ja elämyksellistä.

Opettajan on annettava asiantuntijaryhmälähtöisessä opetustavassa oppilaiden käyttöön suuri määrä materiaalia, virikkeitä ja nimenomaan AIKAA. Opettajan on vaihdettava rooliaan asiantuntijasta työskentelyn ohjaajaksi ja luotettava ryhmien kykyyn ottaa vastuu työskentelystään.(Vuorinen. 1993. s.95). Materiaalien on oltava monipuolisia, käsin kosketeltavia, sekä tiedollisia (kirjat, internet, ym. tulevaisuuden mahdollisuudet).

Oppilaat tuottavat tutkimustuloksistaan, sekä kaikesta tutkimastaan materiaalista asiantuntijaesityksen, joka tallennetaan myös digitaaliseen muotoon ideapankkia varten. Myös esityksessä tulee olla havainnollistavia, konkreettisia asioita.

On tärkeää, että lapsi tuntee läpi koko projektin tekevänsä itsellensä ja koko ryhmällensä arvokasta työtä! Vastuu omasta tekemisestään kasvaa. Avoimessa oppimisympäristössä oppilaalle annetaan usein suurempi vastuu tavoitteiden asettamisesta ja niihin suuntautumisesta. (Järvelä S. & al. 2006. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, s.68). Vastuunottamisen merkitys kasvaa ja varhaistuu todennäköisesti tulevaisuudessa.

Jospa tästä projektista entistä viisampana lapsi tietää miksi pukea vastakin villasukat jalkaan ulos lähtiessään! Eikä lapsen ainoa vastaus kysymykseen ole “koska ulkona on kylmä”. Hän tietää myös, MIKSI ulkona on kylmä.

On todennäköistä myös, että tulevaisuudessa aisteja turruttava jatkuva hälinä ja median tarjonta lisääntyy, joten on tärkeää, että ihmisen aisteja ylläpidetään! Vain se voi mahdollistaa kokemuksellisen oppimisen, ja lapsen uteliaisuuden, oppimisen ilon säilymisen, sillä oppija, joka innostuu oman mielenkiinnon ohjaamana, on sisäisesti motivoitunut. (Järvelä S. & al. 2006. Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, s.61)

Oppimisen teoria ja teknologian opetuskäyttö, (Järvelä, Sanna; Häkkinen, Päivi ja Lehtinen, Erno, toim.), 2006, WSOY, Helsinki.

Vuorikoski, Marjo; Törmä, Sirpa; Viskari, Sinikka: Opettajan vaiettu valta, 2003, Kirjakas Ky, Nurmijärvi.

Vuorinen, Ilpo: Tuhat tapaa opettaa – Menetelmäopas opettajille, kouluttajille ja ryhmän ohjaajille, 1993, Suomen Morenoinstituutin julkaisusarja nro 1, Resurssi, Naantali.

Ympäristökasvatuksen menetelmäopas, (Käpylä, Markku ja Wahlström, Riitta, toim.), 1994, Jyväskylän yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen oppimateriaaleja 17, Jyväskylä.

Muut lähteet:

http://www.slideshare.net/pirikko/informaali-formaali-2009

Mielestämme saimme aikaiseksi käyttökelpoisen suunnitelman tulevaisuuden kouluun. Kuvaamamme projekti voi olla tänä päivänä jo olemassa ideatasolla, mutta tulevaisuuden koulussa se voidaan siirtää jo käytäntöön.

Opettajan täytyy kyetä toimimaan myös monessa eri roolissa. Koska hänen täytyy olla paitsi opettaja, myös ohjaaja. Lisäksi opettajalta vaaditaan tilanneherkkyyttä ja kykyä huomata eri ryhmien avun tarve.

Tulevaisuuden koulussa yhteistyön merkitys korostuu entisestään. Haluaisimme tulevaisuuden koulussa kiinnittää huomiota paitsi opettajien väliseen yhteistyöhön eräänlaisena perusedellytyksenä, mutta myös koulun ulkopuoleisen yhteistyöverkon rakentamiseen. Koulun ulkopuoleinen yhteistyöverkko olisi eräänlainen valmis pankki, josta löytyisi yhteystiedot eri alojen asiantuntijoista. Tätä pankkia voidaan hyödyntää suunniteltaessa erilaisia projekteja ja koulun arkea.

Hyödynnämme projektimme aikana niin formaaleja kuin informaalejakin oppimisympäristöjä. Perinteisen luokkatilan lisäksi hyödynnämme myös koulun lähimaastoa. Lisäksi projektin aikana hyödynnetään erilaisia kirjallisia lähteitä. Oppilailla on mahdollisuus (riippuen luokka-asteesta) etsiä tietoa myös Internetin ja toivottavasti tulevaisuudessa lasten hakuohjelmien tai virtuaalisen lastenkirjaston avulla.

Tietotekniikkaa hyödynnämme myös projektin tulosten tarkastelemisessa ja hyödyntämisessä. Tavoitteena olisi synnyttää ideapankki, jota myös muut kasvatusalalla toimivat henkilöt voisivat hyödyntää työssään. Ideapankista voisi löytyä valmiiden töiden näyttelyt, joista voisi poimia ideoita omaan työhönsä. Ideapankki toimisi avainsanojen avulla, jolloin pankin käyttö olisi mahdollisimman helppoa ja sujuvaa. Ideapankkia hyödynnettäisiin erityisesti oman koulun opettajien kesken, jotta koulun sisällä voidaan edetä toisten projekteista tietoisina ja yhteisiä teemoja hyödyntäen. Ideapankki tarjoaa kuitenkin myös mahdollisuuksia kansainväliseen toimintaan, sillä Internetin kautta esimerkiksi Comenius-yhteistyötä tekevät koulut eri puolilla maailmaa voivat tehdä sujuvammin yhteistyötä.

Perinteisessä kouluympäristössä pienryhmätyöskentelyä helpottavat valmiit pulpettiryhmät, jolloin ryhmätyöskentelyyn siirtyminen sujuu mahdollisimman vaivattomasti.

Vaikka projekti on suunnattu perusasteelle, niin oppimisympäristön ominaisuudet muistuttavat enemmän opiskeluympäristöä. Mielestämme tulevaisuudessa pieni oppilas voi opiskella, eli olla omaehtoinen, aktiivinen toiminta. Perinteinen oppimisympäristö korostaa oppimista, kun taas opiskeluympäristö korostaa opiskelijoiden omaa aktiivista toimintaa. Toiminta voi olla yhtaikaisesti emotionaalista, kognitiivista, sosiaalista, fyysistä ja psyykkistä. (Hyvönen, 2009, luennot, http://www.slideshare.net/pirikko/informaali-formaali-2009).