Takaisin luontoon, ihan käytännössä ja ryhmissä mennään!

Luonnontietoa kaikin aistein -projekti on metodi, jota voi käyttää sovelletuin osin jokaiselle peruskoulun luokka-asteelle jo ensimmäisestä luokasta lähtien. Projektin teoriaa ja metatason periaatteita voi toisaalta hyödyntää ja soveltaa minkä hyvänsä kouluaineen toteutuksessa!

Projektin kantavana teemana on tutustua Suomen ja lapsen lähiympäristön luontoon ja sen ilmiöihin/elementteihin kaikin aistein. Tarjoamme siis merkityksellisiä oppimiskokemuksia, jolloin tieto ei jää pinnalliseksi, ja lapsi oppii myös vastuullisuutta.

Projekti toteutetaan asiantuntijaryhmissä. Eri selvitysten mukaan vain noin 5-10% opetuksen ajasta työskennellään pienryhmässä (Vuorinen. 1993. s.92). Pienryhmätyöskentelyn hyötyjä ei olla tiedostettu ainakaan käytännön tasolla vielä tänä päivänä. Näitä hyötyjä ovat mm:

-Pienryhmät tarjoavat runsaasti mahdollisuuksia aktiiviseen toimintaan ja vuorovaikutukseen.

-Ryhmätyöskentely antaa turvallisuuden takia mahdollisuuden ilmaista sellaisiakin asioita, joista suurryhmässä ei voida puhua.

-Ryhmätyöt vähentävät myös opettajan stressiä! Lapset oppivat vähitellen ottamaan itse vastuun omasta oppimisesta.

-Oppiminen ei tapahdu vain opettajaa varten

-OPS:n määrittämät kasvatukselliset ja sosiaaliset tavoitteet toteutuvat helpommin

-Ryhmätöissä opettaja saa välitöntä palautetta työskentelystä ja työn tuloksista

Huomionarvoista on se, että lapset jaetaan pienryhmiin heti projektin alussa! Tällöin oppilas tietää, MIKSI toiminnalisia harjoitteita tehdään, ja mihin minkäkin ryhmän lapset voivat keskittää huomiotaan. Ryhmiin ei siis jaetaan vain tunkeakseen opetukseen jonkin ryhmätyön, vaan huomio on itse tehtävässä, opetuksessa ja kasvatuksessa. Ryhmätyö on keino, jolla tässä projektissa voidaan saavuttaa luokalle laaja tietopohja, joka on todella sidottu lasten omiin kokemusmaailmoihin.

Tätä asiaa on pohdittu myös kirjassa Opettajan vaiettu valta (Vuorikoski, Törmä&Viskari), jossa todetaan, kuinka “Opettaminen sinänsä ei voi olla itsetarkoitus, vaan opetuksen ja oppimisen merkitys kytkeytyy viime kädessä yksilöiden erilaisiin elämäntilanteisiin ja kasvuprosesseihin.”

Jätä kommentti »

Bajka – projekti, luonnontietoa kaikin aistein. Teoriataustaa

Istuimme alas suuren ruokavuoren kanssa aurinkoisena kevätpäivänä.

Tahdomme tehdä blogistamme ja koko suunnitelmastamme mahdollisimman mielekkään ja käyttökelpoisen myös omaa opettajantyötämme ajatellen.

Pyrimme luomaan elämyksellisen opetuksen mukaisen mallin, jossa hyödynnämme kokonaisvaltaista toimintaa sekä kokemuksellista oppimista. Lisäksi tahdomme oppilaiden käyttävän tulevaisuuden koulussa kaikkia aistejaan, ei vain nykyaikana ylikorostunutta näköaistia tietokoneiden ääressä. Emme aio täysin luopua tekniikan tuomista mahdollisuuksista, mutta laajennamme oppimista koululuokasta virtuaaliympäristöjen lisäksi aitoon luonnonympäristöön.

Oppiminen on aina kokonaisvaltaista toimintaa, ja oppija on oppimistilanteessa läsnä kokonaisuudessaan (Villanen&Käpylä. 1994. s.95)! Tämä voi olla opettajalle voimavara, sitä ei tarvitse, eikä saa kitkeä.

Näiden ajatusten voimin luomme nyt ympäristö-ja luonnontiedon opetuskokonaisuuden/opetusmetodin tulevaisuuden kouluun. Ehkä ihmiskäsitys voi muuttua seuraavan vuosikymmenen kuluessa, ja tämän projektin toteutus tulee entistä ajankohtaisemmaksi.

Opetuskokonaisuutemme pohjautuu teorian osalta erityisesti ekoteko-malliin, eli malliin, jonka avulla oppilaiden on mahdollista omaksua ympäristön suhteen vastuullinen käyttäytyminen (Villanen&Käpylä.1994.s.111).

Ekotekomallin lähtökohdista keskitymme erityisesti herkkyyteen ympäristöä kohtaan. Malli vahvistaa oppilaan kykyä nauttia ympäristöstä, sekä aistien herkkyyttä.

Ekotekomallissa vastuu ympäristöstä tulee oppilaalle henkilökohtaiseksi. Kun oppilaalle mahdollistetaan merkityksellisiä, moniaistisia kokemuksia luonnossa ja elämisympäristössään, hän alkaa “välittää” siitä. Kun oppilas havaitsee ja kokee ongelmia ympäristössään tai tiedostaa uhan, hän tuntee tarvetta toimia ongelmien ratkaisemiseksi.

Henkilökohtaisen kokonaisvaltaisen siteen lisäksi mm. luokkaryhmän tekemien toiminnallisten tehtävien kautta lapsi kokee ympäristön yhteiseksi omaisuudeksi, sekä luottaa omiin vaikutusmahdollisuuksiin.

Luonnossa, ja sen hyväksi, toimimisessa vaaditaan oppilaalta sisäistynyttä toimintastrategiaa. Oppilas ymmärtää, miten luonnossa ja luonnon kanssa tulisi toimia, sekä erityisesti MIKSI näin on. Oppilas on itsekin osa luontoa. Lopulta oppilas ottaa vastuuta käyttäytymisestään, sillä hänelle annetaan mahdollisuus kokonaisvaltaiseen ymmärrykseen.

- enough for the theory! moving on to the practice…

Kommenttia (3) »

Suunnittelua aivoriihessä

Opintojakso tulevaisuuden koulussa – mitä se voisi olla?

Taiteellisuuteen  viittaava opiskelijaryhmämme kokoontui aivoriiheen pohtimaan tulevaisuuden koulun näkymää.  Seuraavat asiat pulpahtivat mieleemme: Mielestämme yhteistyö/yhteistoiminnallinen oppiminen opettajien kesken olisi tärkeää. Myös asiantuntijoiden hyödyntäminen ja heihin helppo yhteydenotto esimerkiksi yhteistyöverkoston muodossa auttaisi ideointia.   Oppilaan luovuudelle tulee olla aikaa ja kiirettä/suorittamisen paineita tulisi minimoida.  Tahtoisimme nostaa taide -ja taitoaineet pääosaan oppimisessa – niiden luoma elämyksellisyys tuo oppilaalle syvempää ymmärrystä ja merkityksiä.  Ilmapiirin koulussa soisimme olevan vapaa, vapaa kilpailusta. Pitäisi saada olla yrittämisen sekä erähtymisen mahdollisuus. Olisiko myös mahdollisuus saada olla oma itsensä? Lisäksi koemme tärkeäksi ympäristötietoisuuden lisäämisen esim. luontoon tutustumisen kautta.  Luonnon kunnioittaminen saa toimintaa aikaan.

Kommentit (1) »

Hello world!

Welcome to WordPress.com. This is your first post. Edit or delete it and start blogging!

Kommentit (1) »

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.